tiistai 10. marraskuuta 2015

Unelmien matto ja tuntematon tulevaisuus (vieläkin)

Heippa kaikki!

Tämä blogin osa-aikaeläke on vain venynyt ja venynyt. Enkä enää tiedä jaksanko kaivaa sitä koskaan kokonaan pois pöytälaatikosta. Sisustelu on jäänyt todella vähälle viime aikoina ja en oikein ole tiennyt mistä sitten kirjoittaisin. Olen ollut yötä päivää teatterilla, jopa sopimukseni päättymisen jälkeen. Minulla jäi keksen yksi elämäni huikeimmista projekteista ja ei tullut kysymykseenkään jättää sitä kesken vaikka sopimus päättyikin. Projektista tuli upea, se sai hyvää palautetta ja se todellakin oli sen kaiken vaivan arvoista. 

Mitä nyt sitten? En todellakaan tiedä...vieläkään. Tämä suunnan etsiminen alkoi jo silloin kun KotiKolosta aloitettiin rakentamaan. Siitä on nyt kolme vuotta, mutta minä junnaan edelleen tietämättömänä tulevasta. Noh, tulihan siinä rakennettua talo, tehtyä lapsi ja monta muutakin projektia välissä. Nyt vain jo haluaisi elämäänsä jotain vähän pysyvämpää sen ainaisen mitähän seuraavaksi sijaan. 


Sitten super aasinsillalla näihin kuviin. Eli ainakin yksi pitkäaikainen haave on toteutunut kun unelmien matto löytyi kolmen vuoden kahlailun jälkeen ja vielä puolet halvemmalla kuin se jonka perään olin aluksi kuolannut ja jonka valmistus lopetettiin. 





Vaikka matto onkin kooltaan 170x230 cm niin vieläkin tuntuu, että se saisi olla ihan hitusen leveämpi. Sellaista vaihtoehtoa ei vain valitettavasti tästä kuosista ollut, halusin nimitääin ehdottomasti että se on näistä paloista yhteen ommeltu.


Nyt kun matto on löytynyt alkaa taas sohvapöyähammasta kolottaa, ehkä pahimpaan kolotukseen raahaan varastosta sen vanhan matka-arkun takaisin ja vien nuo sinne tilalle. Katsotaan, nythän mulla ei taas pitäisi olla muuta kuin aikaa ;)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mitä tapahtui kesällä?

Heippa pitkästä aikaa!

Mennyt kesä oli monella tapaa erilainen kuin mikään muu kesä aiemmin. Kelit oli huonot ja olin töissä koko kesän, viikon lomapyrähduystä lukuun ottamatta. Sopimukseni Teatterilla päättyy pian ja taas pitäisi keksiä mihin suuntaan sitä sitten lähtisi. Lähes jouluun asti minut kyllä pitää kiireisenä pikkujoulunäytelmä jonka lavastuksen olen luvannut saattaa ensi-iltaan harrastustoimintana.

KotiKolosen kesä on siis hurahtanut ohi hujauksessa, juuri mitään sisustuksellista ei ole terassin kalustehankintojen lisäksi tapahtunut. Esittelenkin nyt muutamalla kuvalla tämän yhden ikuisuusprojektin edistymistä.







Uskokaa tai älkää, mutta kaikki, siis KAIKKI kaiteet on paikoillaan! Viimeistelyt on oki tekemättä,mutta jokainen rima on maalattu ja kiinnitetty, jipii.
Tuo sohva on minn lemppari paikka niinä päivinä kun aurinko suvaitsee paistaa, iltaisin syttyvät nuo ihanat ulkokäyttöön tarkoitetut "risipaperi"valaisimet (ovat oikeasti liukasta kangasta).
Toinen samanlainen rypäs on suunnitteilla sohvan pöydän ylle. 

Onkohan teitä lukijoita siellä enää, kun olen ollut poissa niin kauan? 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kesäisiä kuulumisia (KotiKoloselta)

Heippa kaikki! 

Sain viimein aikaiseksi tulla päivittämään kuulumisia blogiinkin. Nämä ei niinkään ole KotiKolosen kuulumisia vaan lähinnä minun. Kotona ei juurikaan ole tapahtunut mitään muutoksia (ainakaan minun toimesta, mies on kyllä ahkerasti nikkaroinut terassilla). Minä olen ollut totaalisen kiinni teatterilla.
Mitä siellä sitten ollaan puuhasteltu?
Yhtä teatterin historian suurinta projektia joka on vaatinut kymmenien ja vielä kymmenien teatterin ystävien ponnisteluja. 
Tänään näytelmä ja lähinnä näytelmän myötä tehty kalenteri on saanut suurta huomiota osakseen mediassa, olette ehkä jo lukeneetkin siitä?

tai 

Näytelmä saa ensi-iltansa lauantaina 4.7 ja voi kuulkaa kuinka minua jännittää. Kuvassa taustalla näkyvät auringonkukkatilkkutyöt on useiden ahkerien vapaaehtoisten kätösin valmistuneet ja itsekin olen työpanokseni niihin antanut. Olen myös heilunut kulisseissa jos minkäkin laista asiaa tehden.

Kuva (c) Hanna-Kaisa Hämäläinen 

Tällaista minulle kuuluu, elämääni ei juuri nyt mahdu teatterin lisäksi muuta kuin perhe, mutta kuulkaa ystävät, minä olen nyt siellä ihmeellisessä ihmemaassa jossa kaikki on mahdollista ja vain mielikuvitus rajana.<3 Tätä minä voisin tehdä vaikka ikuisesti.

Ihanaa ja lämmintä kesää, nyt kun helteet viimein näyttävät saapuneen!


lauantai 16. toukokuuta 2015

Kesä hiipii terassillekin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Tuntuu, että olisi vierähtänyt vuosia vaikkei ihan niin pitkää aikaa ole kulunutkaan. Minun työkokeilu teatterilla rullaa mukavasti eteenpäin ja saan näpertää joka päivä työkseni jotain kivaa käsilläni. Toki teatteriemännän pestiini kuuluu paljon muutakin, mutta erityisen onnellinen olen käsillä tekemisestä.

Nyt sitten kuitenkin otsikon aiheeseen, eli kohinalla saapuvaan kesään ja viimein (2 vuoden jälkeen) edistyvään terassiimme. Kalustuksesta olen haaveillut jo kauan, mutta ensimmäinen kesä hurahti masu pystyssä ja toinen kesä typykkää viihdyttäen, ei siinä oikein aikaa jäänyt auringosta tai mistään muustakaan kesäisestä nuttimiseen. Nyt tilanne on toinen kun tyllerö viihtyy jo hetkiä omissa leikessään ja on alkanut nukkuakin säännöllisesti.



Pöytä meillä on ollut jo kaksi kesää terassilla ja maali onkin jo alkanut lohkeilla osittain irti, se kaipaaakin nyt pientä kohennusta kun sai uutuuttaan kiiltäviä kevereita rinnalleen. Pitkään olimme varmoja, että pöydän kanssa tulee ainakin yksi penkki, eilen Ikeassa kuitenkin päädyimme neljään käsinojalliseen ja kahteen käsinojattomaan versioon. Testiksi nappasin mukaani myös aurinkokennolla varustettuja led-valaisimia ja ne näyttävät oikein kivalta. Tilasin heti ripustuksen jäljkeen vielä yhden pienen mintun veäisen lisää, mutta aloin jo nyt haaveilla koko päydän pituudelta ulottuvista palloista.



Kaiteet etenevät myös hyvää vauhtia nyt kun satsasimme maaliruiskuun. Kaiteetkin ovat ehtineet odotella pressun alla sen pari vuotta. Aurinkokatteen jälkeen olevaan tyhjään tilaan on tulossa tälle kesälle riippukeinu ja tulevaisuudessa muutama aurinkotuoli. Saunan vilvoittelu penkkejä hankittiin toistaiseksi kaksi, mutta niitäkin hankitaan tulevaisuudessa mahdollisesti useampi. Penkkien sijoittelukaan ei ole vielä täysin varmistunut. Ruokapöydän viereen toiselle puolelle (ei näy kuvassa) on hankittuna muovirottinkinen löhöily ryhmä jota voi tarvittaessa hyödyntää myös ruokailuun. Siitä napsin kuvia, kunhan ehdimme sen kasaamaan.




Nämä  vilvoittelu tuolit testattiin jo eilen, ja oikein mukavat ovat. Voitteko uskoa kuinka innolla odotan alkavaa kesää!?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Olohuoneen kevät

 Olohuoneessa kevät syntyy tänä vuonna hyvin pienillä lisäyksillä, muutamia uusia tekstiilejä sekä makuuhuoneesta ylimääräiseksi jääneitä tekstiilejä. Muutama viherkasvi ja tietysti aurinko!



Mä olen niin onnellinen kun mun täystuholainen on kasvanut jo niin isoksi, että antaa kukkien olla rauhassa. Saa taas nostaa vehkat tasoille korkeiden kaappien päältä. 


 Mainittakoon nyt sellainenkin vielä (kun näyttää näissä kuvissakin ärsyttävän), että olen läpensä kyllästynyt noiden mattojen hapsuihin ja siihen, että mattoja on kaksi eikä yhtä isoa. Olen ommellut, teipannut ja leikannut hapsuja, mutta mikään ei oikein toimi niin kuin haluaisin, aina ne vaan ilmestyvät ärsyttämään minua. Mitä erillisiin mattoihin tulee, luulin sen aluksi olevan kätevä juttu. Puistelun kannalta kyllä, minun perfektionisti silmäni kannalta ei. Haluaisin saman värisen suuren maton, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty kun ei oikein tämä väri ole enää in. Meinasin tilata sairaan kalliin unelmieni maton silläkin uhalla, että kaikki muu kiva jää odottamaan myöhempää ajankohtaa, mutta ei mattoa enää valmisteta haluamassani värissä. 
Lopputulos: Nino, hankkisit uuden lempivärin! 

Kuinka kevät saapuu teille ja menikö pääsiäinen iloisissa merkeissä?



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Makuuhuoneen kevät

Kevät iski taas tähänkin torppaan ja nyt tuntuu, että joka huoneessa pitäisi olla vaihtamassa jotain. On se kumma millainen vaikutus tuolla keväällä ja lisääntyvällä valon määrällä voi olla ihmiseen.

Ihan alkujaan tämä tarina alkaa kyllä jo joulukuusta, kun sain lahjaksi Annon vaaleanharmaan pussilakanan. Ajattelin ostavani toisen joulun jälkeen. Ajatuksen tasolle se jäikin sillä joulun jälkeen kyseinen väri oli kaikkialta loppu. Aikani etsin toista paria kunnes muutama viikko sitten päätin testata Hennesin vastaavaa pussilakanasettiä. Värit sopivat oikein hyvin toisiinsa, vaikea huomata eroa jos ei tiedä. Kävipä vielä niin, että rakastuin vielä enemmän tuohon Hennesin versioon, siellä kun on napit helmassa ja matskukin on hitusen paksumman oloista. Noista napeista vielä sen verran, että meillä pursuaa peitot joka aamu ulos pussilakanan jalkopäästä, siksi mä sydän napit <3

Tässä tarina pussilakanoiden takana, joista sitten lähti koko keväinen raikastus rullaamaan. Mikään ei näyttänyt enää kivalta ja aikaisempi makkarin runsaus alkoi tulla korvista ulos. 





Tämän kevään ja kesän vaihtolistalla ovat vielä kattovalaisin ja toinen yöpöydistä (valkoinen).
Valaisimeksi olen ajatellut jotain ihan simppeliä roikka tyyppistä ratkaisua ja yöpöytä on katsottu jo aikaa sitten valmiiksi Ikeasta.  Eriparisuus jaksaa edelleen vain viehättää minua.




 Yöpöydällä näkyviä Z:toja olen pitkään kaavaillut tuohon seinälle meidän nimikirjaimien kanssa (nimikirjaimet vilahtivat siinä postauksessa jonka linkkasin tolla ylempänä), mutta sekin vain on jäänyt tärkeämpien asioiden ja arjen jalkoihin. En kuitenkaan ollut ihan ajatuksella harkinnut kiinnitys asiaa loppuun asti, sillä vaatekaapeissa (eli kuvissa näkyvässä "sängynpäädyssä") ei taustalevyn lisäksi ole kuin ohut saneerauskipsilevy taustana. Jopa pienet naulat hulahtivat heittämällä läpi toiselle puolelle. Nyt olenkin kamppailut kysymyksen kanssa " raaskinko laittaa tapettiin teippiä?". Meillä jäi rakennusajalta kaksipuoleista voimateippiä joka varmasti pitäisi metallisetkin kirjaimet tapetissa, mutta jos (ja kun) kyllästyn kirjaimiin on tullut aika kyllästyä myös tapettiin, halusin tai en.

Mitä sinä tekisit, antaisitko voimateipin laulaa vai jättäisit tapetin kauniiksi itsekseen tuollaisenaan?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Elämän teatteria

En ole tainnut tätä postausta lukuun ottamatta koskaan paljoa kirjoitella teatteriharrastuksestani. Nyt monen sattuman kautta olen muutaman viikon päästä aloittamassa työkokeilua Jyväskylän Huoneteatterilla. Jännittää, mutta toisaalta on myös mukava päästä kokonaisvaltaisemmin näkemään millaista on työskennellä teatterissa. Vuosien varrella olen juuri Huoneteatterille tehnyt eniten projekteja joten paikka tuntuu jotenkin kotoisalta ja miksei tuntuisi, sieltähän teatterin harrastamiseni vuonna 2009 alkoi. Minussa on viime aikoina roihunnut sammumatta liekki joka haluaisi tehdä työkseen jotain luovaa, jotain käsillä, jotain konkreettista. Voisiko teatterista tulla minulle ammatti jotenkin, joskus, jonain päivänä?

Kuva
 Katsotaan mihin tämä polku minut johdattaa, ehkä sinne pikkutytöstä saakka haaveilemaani ihmemaailmaan ;)

Ihanaa viikkoa<3
Nino