maanantai 8. heinäkuuta 2013

Puolikkaan ikuisuuden pituinen projekti

Tässä sitä on taas yksi todiste itselleen mitä ihmeen ruuhkavuosia olen elänyt ja ei ole ihme että nyt kun pitää hidastaa, jarruttaa ja pysähtyä se ei ole ollut aivan helppoa.
Projekti jonka nyt esittelen on aloitettu 1.9.2009. Tarkan päivän tiedän siitä sillä sillä päivämäärällä on napattu kuvat tuoleista ennen työhön ryhtymistä.

Tuolien historia
Aikaisemminkin on ollut puhetta siitä, että nämä tuolit ovat erityisen tärkeät ja rakkaat, koska ovat kiertäneet suvun naisilla, äidiltä tyttärelle.  Tarinan mukaan mummoni on ostanut näitä 4 kpl (2 hävinnyt), ensimmäisestä palkastaan, ensimmäiseen omaan kotiinsa. Myöhemmin tuolit ovat matkanneet äitini mukana hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa ja hän on maalannut ne valkoiseksi sekä verhoillut sinisellä sametilla. Minä muistan nähneeni tuolit lapsuudenkotini vintillä useat kerrat ja vuonna 2009 en edes muistanut tuolien olemassaoloa kun äitini toi nämä mökiltä, minulle kun tarvitsin jotain vanhaa kunnostettavaa silloisiin opintoihini liittyen.

Tältä tuolit näyttivät ennen pehmusteiden ja maalien poistoa.


Seuraavissa kuvissa pehmusteet on poistettu ja tuoleille tehty ns. köyhän miehen maalinpoisto.



Köyhän miehen maalinpoisto

1. Kääri maalatut puuosat talouspaperiin tai muuhun leveään imukykyiseen paperiin.
2. Kostuta paperit Sinolilla.
3. Laita kaluste/esine jätesäkkiin tai kääri isoon muoviin, niin ettei ilma pääse sisään.
4. Anna hautua (lämpimässä tilassa, ei saa jäätyä) n. 1/2-1 vuorokausi.
5. Avaa pussi ja poista kääreet.
6. Kaavi ja rapsuta pehmennyt maali pois pinnoilta.
PS. Älä anna maalin kuivua vaan aloita poisto välittömästi kääreiden poiston jälkeen.

Tässä tuoleista on poistettu maali sekä maalin alla ollut lakka, myös melkein kaikki lakan alla ollut petsi on rapsuteltu pois ja kaikki pinnat on vielä hiottu. Yhtään liitosta ei tarvinnut korjata, ne olivat edelleen loistavassa kunnossa, tämä tosin toi oman haasteensa lakan ym. poistoon tuoleista. En vain millään raaskinut alkaa purkamaan jämäköitä alkuperäisiä liitoksia.


Seuraavaksi oli vuorossa näkyvien puuosien petsaus alkuperäiseen väriinsä.
Petsaus tapahtui käsin ja vesiohenteisella petsillä kun (ainakaan vielä) ei ole tiloja ja laitteita ruiskupetsaukseen ja lakkaukseen. Petsi levittyi sujuvasti vaahtomuovisiveltimellä.



Kahden petsikerroksen jälkeen päälle siveltiin vesiohenteinen puolikiiltävä lakka ja tämäkin kahteen kertaan.


Sitten istuimiin kiinnitettiin vaahtomuovi ja vanu.


Viimein oli aika etsiä kätköistä jo vuonna 2009 tilaamani kangas.


Toinen tuoleista odottaa vielä hetken valmistumistaan, mutta...


...tässä on ensimmäinen koristenauloja vaille valmis tuoli.


 Kuvasta  huomaa, että ensimmäiset taulutkin pääsi tänään seinälle. Luulenpa, että tämä on mahtavan apurini ansiota. Sain nimittäin tänään taas suloisimman ja karvaisimman ystäväni kylään, häneltä saa aina niin paljon voimaa ja iloa <3


Tässä vielä pieni kurkkaus askel askeleelta valmistuvaan ruokailutilaan. 


Kolmas tuolipari uupuu vielä ja pöydän päälle tuleva lasi on edelleen jossain päin maailmaa matkalla meille.
Viimeiseksi tuolipariksi olen haaveillut joko Kartellin Ami Ami tuoleja tai Victoria Ghost tuoleja kirkkaina.
Kuvassa vilahtaa myös valaisimet joista olen aina välillä höpötellyt, huomenna luvassa lisää niiden synnystä.

8 kommenttia:

  1. Älyttömän hieno tuo ruokailutila! Tykkään tuosta eriparisuudesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mäkin oon aikamoinen eriparisuuden fani :)

      Poista
  2. Vau, tosi hieno tuolin muutos! On niin hienoa kun osaa itse tehdä!
    Ihanan näköinen ruokailutila! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Itse tekemisen taito on sekä siunaus, että kirous, on nimittäin kaapit, varasto ja talli täynnä kaikkea "tästä mä teen joskus jotain" tavaraa :D

      Poista
    2. haha, joo ymmärrän... :D
      Mulla taas kertyy nurkat täyteen projekteja "joita joskus opettelen tekemään".... just juu. Eli kädentaitoja ei täältä oikein löydy mutta ideoita ois sitäkin enemmän.... :D

      Poista
    3. Hah:D sama lopputulos siis, kätköt täynnä tavaraa:) Siitähän se lähtee, opettelemaan vaan. Mitenkäs se nyt menikään....Kukaan ei ole seppä syntyessään ja seppä ei ole koskaan valmis:) Ja sen olen kyllä huomannut että kaikista eniten opettaa virheet, niistä on oppinut olemaan jopa kiitollinen. Vasara käteen vaan ja menoks! :)

      Poista
  3. No samaa mieltä täälläkin, toi eriparisuus luo mukavan rennon meiningin pöytäryhmään ja taas kerran niin pettämätöntä jälkeä syntynyt entisöinnissä tähän päivään!

    VastaaPoista

Mitä mielessä? Jotain sydämellä? Kerro ihmeessä mitä :)