sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kun minusta tuli äiti...

Kun minusta tuli äiti, kotiin tullessani pöydällä oli kortti siinä luki näin:

Me isäsi kanssa seisottiin


käsi kädessä tässä 

ja juteltiin ihan hiljaksiin: 

“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen 


ehkä viikon vanha vasta. 

Minä sanoin: “Pilvi kukkasten 

kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät


tuntuu lentävän korin yllä.” 

Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?” 

Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti 


vaikka poruun puhkesitkin. 

Imit minusta maitoa nälkääsi. 

Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”, 


isäs naurahti ja keksi: 

“Sen varpaat on puolukan raakileet.”

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen. 


Löi kolmisin sydämemme. 

"Tästä tulee kai hyvä ihminen", 

me puhuttiin toisillemme.


-Kaarina Helakisa-


 ja minä itkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mielessä? Jotain sydämellä? Kerro ihmeessä mitä :)